Mustavalkoista sakkia

Kevät eteni sitten lopulta ja lumet sulivat. Talvilapsi Heta yritti viimeiseen hiutaleeseen asti päästä pissille lumihankeen ennen kuin oli väistämätön edessä - piti pissiä ruoholle :) Puolivuotispäivät vietettiin vielä vappuisissa tunnelmissa. Pennut ovat kaikki osoittautuneet iloisiksi ja avoimiksi, puuhakkaiksi koiruuksiksi. Saa nähdä, minkä kokoisia näistä aikuisina tulee... Harrastusvalikoimissa pennuilla on agilityn penturyhmää, pk-pentutottista, verijäljen alkeita, leikkimisen harjoittelua ja pian temppukouluakin. Pentuetapaaminen on suunnitteilla heinäkuun alkupuolelle ja varmasti riittää vauhtia ja vilskettä sisarusten tavatessa!

Hyvää käytöstä on harjoiteltu ja kovasti oltu mustavalkoisia (kuten kuvista näkyy ;) ) jotta alkavan murkkuiän kanssa pärjättäisiin hyvin. Heta on kokeillut kietoa pikkutassunsa ympärille kotiväkeä ja vieraita omalla "hetkutanssillaan", nauravalla naamallaan ja iloisella pusuttelulla. Puhinavaihe on vähän jo rauhoittunut, eikä iso musta sateenvarjokaan tuntunut pelottavalta. Kovasti olen kyllä Hetaa vienyt ilman Novaa eri paikkoihin ja harrastuksiin, jotta oppisi toimimaan yksinkin ja saisi itseluottamusta. Nova on päässyt myös viettämään laatuaikaa emännän kanssa kahdestaan; on treenattu tottista, jossa onkin tullut mukavaa etenemistä. Agilitystä on ollut Novalla taukoa juoksujen ja emännän työreissujen takia. Liekö tuolla merkitystä tottisinnon kanssa?


Pari viikkoa sitten kävimme Hetan kanssa katsomassa 7-viikkoisia pilkkukoiria kaverin luona. Heta oli aluksi ihmeissään moisista otuksista, joiden väritys ja korvien asento olivat kyllä ihan ok, mutta joilla oli outo karva.... Juoksemista riitti, mutta pikkuiset väsähtivät aika nopeasti ja kävivät kasaan nukkumaan. Mukavaa tuntui olevan kaikilla!

 Väsyttää

 "Tööt, tää vaiks painais sitä nenästä tassulla...."

 "...ja sit me voitais mennä kupille yhdessä.."

 Metsäjäniksen iloa hangella

Hetan hohtavan valkeaa turkkia taitaa odottaa kurakylvyt ja leikattu nurmikko.... Vielä kuitenkin on pentu saanut vilistää pitkin pihaa, peltoa ja metsälenkillä valkoisena sähköjäniksenä. Harrastuksia on aloiteltu ja Hetan on päässyt aloittamaan agilityn ohjatussa penturyhmässä omien harjoitusten lisäksi. Tottelevaisuustreenit alkoivat myös pentukurssilla ja niihin on luvassa jatkoa pk-puolella ainakin. Äitinsä harjoitusvuoroille Heta pääsee välillä katselijaksi. Tänään kävimme epävirallisissa agikisoissa taas aistimassa kiihkeää tunnelmaa ja tutustumassa outoihin koiriin, joilla on suorat karvat ja oudot terävät pystykorvat. Hienosti malttoi Heta olla ja tutustua mukaviin ihmisiin ja koiriin, lisäksi vähän yhteistä puuhaakin harjoiteltiin kisojen tuoksinassa. Energiaa tuntuu olevan tytössä, vaikka malttiakin. Hampaiden vaihduttua ja koon kasvettua on Heta keksinyt ryhtyä askartelemaan ja etsimään korkeammalta haasteita. Muun muassa emännän otsalampun sähköistyksiä oli typistelty uuden designin mukaisiksi... Ja työtasoilta voi tuurilla onnistua kiskomaan jotakin muuta mielenkiintoista tutustuttavaksi ja hampailtavaksi.

Novan kanssa aloitetaan BH-kokeeseen valmentava kurssi. Tavoitteena syksyn BH-koe, ellei matkan varrella epätoivo saa valtaa emännässä. Siitä voisi sitten jatkaa pelastuspuolen harrastamista tavoitteellisemmin. Agiliito jatkuu iloisemmissa merkeissä, siinä on tavoitteena löytää yhdessä tekemisen riemu ja keskinäinen luottamus. Tänään siitä oli jo epiksissä aavistus esimakua. Raunioharjoitukset osuvat tänä keväänä harmillisesti samaan iltaan kuin Novan ja Hetan agiharkat. Katsotaan, miten saamme treenattua. Varmaan pitäisi keskittyä johonkin lajiin ja jättää muut vähemmälle, mutta kun kaikki tekeminen on sekä koirista että emännästä niiiiiiin mukavaa! Vielä mieli palaa MEJÄäkin harjoittelemaan....... Pakkasessa on pari hirven sorkkaa ja muutama peuran vasan sorkka odottelemassa.............. Pitääkö jo tietää, mikä haluaa olla isona????

Täältä tullaan! Luoksetuloharjoituksia hangella

Agility aiheuttaa riippuvuutta - siitä olisi pitänyt varoittaa aikanaan alkajaa... 17.-18.3.2012 järjesti Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat ry agilityvalmennuksen, jossa kouluttajana oli Sanna Kobylin (kennel Concurrido) ja pitihän sitä lähteä ajamaan Suomen poikki sinne! Autoon Nova ja Heta sekä perheen ihmisnaisväki ja töiden jälkeen perjantaina kohti Pohjanmaata. Tiedossa oli mukavia tapaamisia ja molemmille koirille valmennusta, sekä varsinkin minulle uusien kuvioiden hiomista. Lisäksi ihan parasta oli Rommi-veljen tapaaminen . Saimmekin yöpyä "sukulaisissa", kiitos Marille!

Nova toimi hienosti, luki ohjaajaa tarkasti ja yritti ottaa selvää lähes ajatuksistani, sillä ohjaukseni olikin sen verran "suuntaa antavaa". Uusia ohjaustapoja tuli liuta kotiläksyksi ja parasta oli se, että yhteistyö koiran kanssa oli mukavaa ja meillä oli hauskaa yhdessä! Pitää ryhtyä treenaamaan vaikeampia juttuja.... Hetakin pääsi kokeilemaan vauvavalmennusta ja minä sain paljon vinkkejä treenaamisen aloitteluun ja pennun opettamiseen agilitykoiraksi. 

Koirasukulaisiakin nähtiin, kun Poju-iskä perheineen osui myös sattumalta samana viikonloppuna Seinäjoelle! Lisäksi tavattiin Hetan serkut Esco ja Tesla ja paljon uusia koirakavereita. Kotiinpäin olikin sitten autossa iloinen "akkalauma" tosi tyytyväisenä, että jaksoi ajella tuhat kilometriä viikonlopun takia. Kyllä kannatti!

Hetan ja Foxin ensiuinnit

Saimaa on vielä tuhdisti jäässä ja hangen alla, joten päätimme lähteä uimaan Hyvinkäälle ja tapaamaan Panda-tyttöstä Novan, Hetan ja Foxin kanssa. Pitäähän vesikoiran päästä räpiköimään jo pienenä talvesta huolimatta . Uimaliivit päälle ja veteen, joka oli mukavan lämmintä, 23 astetta. Heta yritti ensi töikseen laukata kuten lumihangessa, mutta sai pian hommasta kiinni ja ui pitkin vedoin vauhdilla altaassa. Foxi kokeili "kilpikonnakelluntaa" ja huomasi veden kannattelevan ja lähti sitten uimaan rauhallisesti. Panda ymmärsi myös jujun ja kohta siskotrio ui reippaasti rykelmänä. Novan piti toki näyttää, että "kyllä äiti osaa, katsokaas lapset!" Saa nähdä, ketkä uivat kesällä uima-altaassa, järvessä ja kaikissa rapakoissa.....

Uinnin jälkeen kuivateltiin turkit ja lähdettiin kyläilemään Pandan kotiin. Oli varsin rauhallista pentupainia uimatreenien jälkeen ja ihmiset saivat jutella ja syödä rauhassa. Lopulta makailivat vain vierekkäin ja vähän yrittivät vielä tassulla läpsiä toisiaan. Asiaan kuuluvasti siskot irrottivat painien Pandalta maitohampaan, kenen lie turkkiin tarttunut, ja hammasrivi komistui! Viikon hurjin ajokeli osui samaan päivään, mutta rauhallisesti sujui matkanteko ja mukavaa oli!

Hiihtolomaviikolla Heta ja Foxi ovat ehtineet aloitella agilityyn tutustumisen. Hetan kanssa on harjoiteltu hieman putkea ja maarimoja, pääasiassa kuitenkin leikkimistä ja kontaktia. Vanhainkodissakin vierailtiin, nyt ilman veljen seuraa. Rauhallisesti osasi neiti vanhuksia tervehtiä ja olla rapsuteltavana. Kyllä näyttävät nämä lapsoset nauttivan kaikesta tekemisestä! Ainakin äitiinsä ovat siinä tulleet .....

Heta söpöilee                                                                                                                                                 "Tussitassu"

Heta-neiti kasvaa! Ensimmäiset kolme maitohammasta ovat lähteneet! Hammaskeiju ei kylläkään ole huomannut tuoda neidille mitään vastineeksi, kun ei ole nähnyt irronneita hampaita missään. Varmaan ovat jääneet metsään tai äidin tai Foxi-siskon turkkiin . Puruluut ovat in, ja kaikki muukin syötävä ruoka. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan Hetan hampaista kärsinyt kuin halkokori... Hampaiden harjausta harjoitellaan ahkerasti ja kaikki hoitotoimet sujuvat rennosti. Hetan mielestä ne ovat ihan mukavia asioita. Karvat ovat myös jo tosi pitkät ja tähtäimessä onkin turkin ajelu maaliskuun lopulla. Kampaus on muuttunut jakauskampaukseksi, kun ei pitkät karvatupsut pysy enää pystyssä. Viimeinen rokotuskäyntikin on jo takana ja harrastuelämä edessä - huomenna alkaa pentutokokurssi! Kotona on tehty "maltti on valttia"-harjoituksia Hetan ja Novan kanssa ja oman vuoron odottaminen luoksetulossa ja vapautuksessa on ollut hyvä tapa järjestää molemmille älykästä puuhaa pakkasilla.

Novan kanssa on treenattu vasta muutama kerta agiliitoa mammaloman jälkeen. Kovat pakkaset estivät treenit tässä välillä. Koira on radalla hyvä ja nopea, kunhan ei säntää kesken muualle. Emännän pitäisi saada omat ratahermonsa kuriin kisailua varten. Miten voikin olla vaikea muistaa, minne piti radalla mennä???? Vähemmästäkin koira jo turhautuu . No, maaliskuussa olemme lähdössä agikoulutukseen ja Rommi-poikaa tapaamaan..

Heta ja Routa vierailun jälkeen tuijotuskisassa 

 

Tänään koitti odotettu päivä, kun Heta ja Routa kävivät vanhainkodissa tervehtimässä vanhuksia. Vastaanotto oli lämmin ja pennut ihastuttivat vanhuksia hännät heiluen ja saipa muutama vanhus pusujakin! Ei pelottanut rollaattorit, pyörätuolit eikä mikään muukaan. Moni muisteli omia koiriaan ja niiden tempauksia kaiholla. Silityksiä ja kehuja sateli ja sisarukset jaksoivat käydä kaikkien halukkaiden silitettävänä moneen kertaan. Näiden pentujen reippaus ja avoimuus herätti ansaittua ihastusta myös henkilökunnalta. Menemme toistekin, kun meitä erityisesti pyydettiin uusille vierailuille! Vierailun jälkeen pääsivät lapsoset riehumaan keskenään ja siihenkin riitti virtaa, pystypainit heti pystyyn vaan...

 

Upside down

Ota kiinni!

 

 

Trio toiminnassa, kuonot kohti taivasta!

Eilen oli meidän pihalla vilinää ja vilskettä, hulinaa ja haukuntaa, kun sisarukset painivat hangessa. Foxi ja Routa tulivat emäntineen treffeille Hetaa tapaamaan ja heti alkoi tuttu vauhdikas meno! Kaikki olivat kasvaneet karvoineen kaikkineen ja jaksoivat juosta ja telmiä jo kunnolla lumessa ja pakkasessa 11 viikon iässä. Niin se vaan aika menee! Muutamia kuviakin saatiin ikuistettua, kiitos Markulle!

Heta on ihastuttanut koko meidän perhettä positiivisella olemuksellaan. Jos Heta liikkuisi kahdella tassulla, pysyisi hulavanne helposti ylhäällä, sillä niin vauhdilla häntä heiluu ja koko koiran takapää! Moneen paikkaan on käyty tutustumassa, tavattu ihmisiä ja muutamia koirakavereitakin. Remmissä kulkeminen onnistuu yksin, mutta Nova-äidin kanssa menee sinkoiluksi. Ja vielä on emännälläkin oppimista kahden koiran taluttamisessa... Nova jaksaa pitkäpinnaisesti osallistua tyttärensä kanssa riehumiseen ja leikkimiseen sisällä, tosin karvatuppojen hinnalla. Pörrierimme Heta Hampainen on onnistunut harventamaan nyppimällä äitinsä turkkia...

Heta Hampainen

Foxi, Routa, Heta 

veli ja sisko

 

Siskot ja veljet ovat nyt muuttaneet kaikki uusiin koteihinsa - me ollaan äidin kanssa vaan täällä jäljellä! Hyvin ovat kuulemma pärjänneet, olleet reippaita, iloisia ja tutustuneet uusiin asioihin uteliaina. Ihan niinkuin minäkin! Käytiin katsomassa Foxi-siskoa ja heti alkoi pentupaini... Olen päässyt muutenkin katsomaan maailmanmenoa ja se on mielenkiintoista, kuten kaikki ihmisetkin. Saunassakin olen käväissyt pari kertaa ja suihkutuskin on ihan mukiinmenevä juttu. Häntäni heiluu lakkaamatta, kun kaikki on vaan niin tosi hauskaa. Emännän mukaan mennään ihan duurissa, positiivisuus ennen kaikkea!

Tänään olin äidin ja emännän kanssa ensimmäisissä treeneissä raunioradalla! Siellä oli joku henkilöryhmä ja tutustuin uusiin ihmisiin. Kuuntelin muiden koirien ääniä ja ampuivat ne starttipistoolillakin. Ei hirvittänyt. Viime yönä kuului samanlaista pauketta, joten jaksoivat näemmä juhlia uutta vuotta vähän pidempään... Äitikin pääsi treenaamaan ja se oli selvästi innoissaan asiasta. Kotona meillä on vähän kisaa siitä, kuka saa treenata emännän kanssa klikkerillä. Hyvin me ollaan jo opetettu se antamaan meille herkkupalkkoja . Tavoitteena on äidin mukaan opettaa emännälle lisää tottelevaisuutta ja agiliitoa, pelastusta unohtamatta. Aika hyvin se jo säntäilee esteiden ylitse talouspaperin kanssa pelastamassa laminaattilattiaa minun tekemillä "rasteilla".......

 

Saimme kuin saimmekin valkean joulun! Aika täsmäiskuksi meni, kun jouluaattoaamuna vasta oli lunta ja tänään joulupäivänä vielä pakkasta....Joulupukkia kiskottiin parrasta ja tonttukin tuli tutuksi, uusilla leluilla myös ehdittiin leikkiä. 

Tänään sitten nautittiin ulkoilusta ja tehtiin luoksetuloharjoituksia hangella. Pennut ovat reippaasti juosseet lumessa (ja nurmella) ja sisällä vauhti on kasvanut huimiin lukemiin! Välillä ehdittiin napata kuvia. Ensimmäinen pentu "Rommi" lähti perjantaina aatonaattona uuteen kotiin ja tänään seuraava, neiti "Foxi". Neiti "Heta" jää kotiin Nova-äidin seuraksi.

  "Heta"

 Rumba Romeo

 "Panda"

 "Foxi"

 

Puoli vuotta vierähti kennelnimen odottelussa ja nyt se sitten saapui sopivasti jouluksi. Minulla on kennel Santran! Tuohon Santra nimeen liittyy paljon mukavia asioita meidän perheessä... Tanssi-pentue saa kennelnimen myötä koko pitkän litanian nimiä, kun tällä viikolla rekisteröin pentueen Kennelliittoon.

Jouluvalmistelut ovat jääneet vähiin, kun koko perhettä on "sosiaalistettu" joka päivä tuttujen ja vieraiden ihmisten toimesta siitä lähtien, kun pennut täyttivät kolme viikkoa ! Kaikenlaista muutakin aktiviteettia on ollut. Muutama päivä sitten käytiin porukalla tutustumassa hevostallin tuoksuihin, ratsastajiin ja hevosiin. Mielenkiintoista oli ja uni maittoi sen jälkeen pennuille.

Mahtaa tulla ensi viikon jälkeen hiljaista taloon, kun jengi lähtee uusiin koteihinsa! Vaan jääpä meille Novan seuraksi yksi tyttö taloon....

Viikonloppuna pääsivät pennut ensimmäistä kertaa ulkoilemaan, rankan lumisateen jälkeen. Piti raivata tilaa hankeen, jotta eivät olisi uponneet kaulaa myöten. Ensimmäisellä kerralla tutkivat uteliaina joka paikkaa ja toisella kerralla jo alkoi juoksentelu Novan perässä! Hauskaa näytti olevan ja sen jälkeen maittoi unet koko porukalle..

Tänään käytiin sitten eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa. Menomatkalla oli autossa kiljuntaa, kun painivat ja nahinoivat. Lääkärissä käyttäytyivät maltillisesti ja sirujen laiton jälkeen ryhtyivät nukkumaan kuljetushäkissä.. Kotimatkalla oli ihan hiljaista ja rauhallista .  Terveiksi todettiin kaikki mukulat!

 

Meidän iskä, Poju, kävi kylässä! Me ei kyllä nähty sitä, mutta kuultiin oven takaa, miten hauskaa niillä oli äidin kanssa! Pussailivat ja halailivat ja äiti kertoi, miten ihania me ollaan... Äiti olikin jo vähän kyllästynyt pelkkään kotona oleskeluun, joten se piristyi, kun Iskä tuli moikkaamaan.

Nähtiin me Iskän ihmiset, jotka olivat tosi mukavia ja ihastelivat meitä. Me esiteltiinkin kaikki temput, jotka osataan, ja oltiin tosi fiksuja ja filmaattisia!

Tässä alla on vielä viikko sitten Maritan ottamia kuvia, joissa me ollaan 3,5-viikkoisia. Nyt meillä on jo hampaat ja kaikki, ja ollaan kasvettu tosi paljon!

Tytöt:

Pojat:

 

Tässä me nyt ollaan - kolme ja puoli viikkoa vanhoina!

Enimmäkseen me nukutaan, syödään, vähän jaksetaan rähistä ja painia... Nova-äiti yrittää opettaa meille leikkejä ja ollaan me jo opittukin niitä. Ikeniä kutittaa kovasti ja jauheliha ei paljon siihen auta, mutta on tosi hyvää! Meille on luvassa jo kohta sen kanssa nappulapuuroa, mitä se sitten liekin... Meillä on pehmeä petipaikka ja sen vieressä jotain sanomalehtiäkin, muttei me jakseta niitä lukea. Jutut ovat ihan historiallisia joltain syyskuulta...

Meillä on käynyt vieraita ja se on ollut kivaa! Emännän kummipoika leikitti meitä, mutta väitti henkemme haisevan pahalta. Emäntä kyllä on ihastellut sitä ja sanonut sen olevan ihana tuoksu!

Ihan parasta oli päästä valokuvamalleiksi, kun  emännän ystävä Marita kävi ottamassa meistä kuvia eilen ja tänään. Me tavattiin ihan ekaa kertaa, mutta kivaa oli! Eilen otettiin venekoirakuvia ja niistä muutaman näette tässä alla. Tänään teema olikin vähän eri, mutta ehkä näette niitä sitten myöhemmin....

 

 A tyttö

 B poika

 C tyttö

 D poika

 E tyttö

Ja nyt väsyttää.............

Pennut kasvavat päivä päivältä ja liikkuminen muuttuu ketterämmäksi. Alussa jalat levisivät lattialla kuin Bambilla jäällä, mutta nyt ovat harjoitelleet jo painiakin. Aamuisin yöunien jälkeen alkaa hurja murina ja paini ja lähes hampaattomalla suulla yritetään maistella sisaruksia.

Tänään kuvattiin videolle pieni pätkä pentuaitauksen touhua ja lisäksi otettiin potrettikuvia, jotka pääsevät tänne blogiin parin päivän sisällä.

Linkki videoon:

http://youtu.be/g5-uH2kjseU

Pennut ovat nyt 18 vuorokauden ikäisiä. Enimmäkseen ne edelleen nukkuvat ja syövät, mutta kaksi viikkoa täytettyään availivat silmiään ja alkoivat myös leikkiä keskenään. Aluksi kuului murinaa ja muutamia haukahduksen tapaisia ja koko jengi istui kasassa ihmettelemässä toisiaan....

Alla linkki videolle, jossa on taltioituna ensimmäinen leikkihetki olohuoneessa Nova-mamman kanssa. Nova oli innoissaan, kun sai pennut pois pentulaatikosta!

 http://youtu.be/oleeU4juJ0Q

Pennnut ovat nyt kymmenen päivän ikäisiä. Silmät ovat vielä kiinni, mutta painot on tuplattu jo 7 päivän iässä. Osa on viettänyt jo kilojuhliaan!

Alla lyhyt videonpätkä pennuista maitobaarissa...

Pennut ovat jo neljässä päivässä kasvaneet kovasti. Äänekkäästi tapellaan parhaista paikoista Novan maitobaarissa ja kestää aina hetken, että sopivat paikat löytyvät kaikille. Sitten kuuluukin tyytyväistä yninää.... Kuononpäätkin ovat alkaneet jo pikku hiljaa pigmentoitua.

Päivän valoisa aika on käynyt lyhyeksi eikä valo tunnu riittävän kuvauksiinkaan. Tänään saatiin kuitenkin kuvattua koko katras, kiitos mieheni! Kyselyt sähköpostilla tai puhelimitse.

Tässä syntymäjärjestyksessä:

A Tyttö

 B Poika

 C Tyttö

 D Poika

 E Tyttö

Vastasyntyneet ensimaidolla

 

Novan ja Pojun pennut syntyivät aamuyöllä!

Tuloksena oli kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki näyttävät voivan hyvin ja imevät tomerasti maitoa Novan hellässä huomassa. Tyttären mielestä näyttävät vielä "marsuilta ja pitävät samanlaista vikinääkin"... Ihanan hellyyttäviä ovat ja vähän väliä pitää kurkkia pentulaatikkoon, että totta tämä on!

Todennäköisesti yksi tyttö jää kotiin ja muillekin pennuille on luultavasti kodit valmiina. Lopulliset päätökset kodeista teen, kun pennut tuosta kasvavat ja näen, millaista porukkaa ovat!

 Tuleva koiraäiti pentuna

Tänään kävimme ultrassa ja todeksi se on uskottava, meille tulee pentuja! Useampi perrovauva siellä kuvassa näkyi, joten pentulaatikossa käy varmaan kova melske joulun aikaan lähellä luovutusikää... Laskettu aika on marraskuun alussa ja nyt sitten pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hienosti.

Novan vatsa on vähän jo kasvanut vaikka onkin vielä sutjakka tyttö ja vauhti ei ole lenkeillä vähentynyt. Agilityn olemme jättäneet tauolle ja nyt tottistellaan mielenvirkistykseksi. Paimentamaan olimme menossa lokakuun puolivälissä ennen tiineystietoa, mutta senkin jätämme väliin.

Novalle ei aamuruoka maittanut viikkoon, mutta nyt taas jo kelpaa nappulat. Hellyydenkipeä koira on ollut ja huomionhakuinenkin; odottava äitikoira!

Jos olet kiinnostunut tarjoamaan perropennulle hyvän ja aktiivisen kodin, ota yhteyttä!

 

 

Nova päällimmäisenä siskojen kanssa

Veljet rivissä

Ihanaa, kun Poju juoksee perässä!

 

Jos hyvin käy, on meillä espanjanvesikoiran pentuja viikolla 44 ja luovutuksessa joulun seudussa! Odotan yhdistelmältä toimintakykyisiä, hyvähermoisia pentuja, jotka asettunevat agilityn luokituksessa maksiluokkaan ja näin riittäisi koko myös pk-puolelle...

Treffit <3

Vihdoin koitti kovasti odotettujen Novan juoksujen aika ja lähdimme tapaamaan ihanaa sulhoa, Pojua, Kuopioon! Poju oli oikea gentleman, joka kyllä tiesi, miten tyttöjä pehmitellään.... Toki Novasta oli mukavaa juoksuttaa Pojua, joka aina vaan jaksoi olla kiinnostunut ... Myös Nova ihastui Pojuun ja kovasti pyyteli Pojua leikkimään.... Siinä sitä sitten juostiin ja leikittiin peräperää... Nyt sitten odotellaan toiveikkaana ultraa lokakuun alkupuolella ja tietoa siitä, onnistuiko... Lisää tietoja saa minulta soittamalla ja sähköpostilla.

Poju eli Concurrido Patito http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER33046/04&R=336 

Yhdistelmä KoiraNetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=ER21541/08&ReknoI=ER33046/04 

Sukusiitosprosentti neljän sukupolven mukaan 0% ja kuuden polven mukaan 1,39%. Pariskunta oli oikein sopusuhtaisen oloinen.

Poju on 7-vuotias ruskea-valkoinen perropoika, jolla on ennestään kaksi pentuetta. Poju on ollut hyvin terve ja elelee isänsä ja poikansa kanssa samassa laumassa Kuopiossa. Kävin tapaamassa Pojua keväällä ja Poju hurmasi minut jo alkumetreillä, kun se tuli heti luo ja lipaisi kielellä poskeani <3 ! Vakuutuin valinnasta myös tällä kosioretkellä, kun Poju oli rauhallinen, ystävällinen ja niin komeassa kiharassakin. Näyttelyistä se on saanut arvosanan ERI. Terveys on myös kunnossa, lonkat B/B ja silmät terveet sekä kilpparit kunnossa.